KKO:1983-II-41
- Asiasanat
- Vahingonkorvauslaki - Alaikäisen aiheuttama vahinko - Vahingon aiheuttajan korvausvastuu
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 81/210
- Taltio
- 1225/82
Ään.
7 vuoden 5 kuukauden ikäisen tytön heittämä tikka oli osunut 5 vuoden 9 kuukauden ikäisen leikkitoverin silmään. Tytön vanhemmat, jotka olivat laiminlyöneet valvoa, ettei huollettava päässyt yksin käyttämään tikkapeliä, tuomittiin maksamaan korvausta.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Jyväskylän KO
Kari A:n kanne
Kari A alaikäisen tyttärensä Erja A:n holhoojana oli Tauno B:lle ja tämän vaimolle Sanna B:lle, edelliselle myös Sari B:n holhoojana, 1.12.1977 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla KO:ssa kertonut, että hänen 3.9.1970 syntynyt tyttärensä Erja oli 16.6.1976 mennyt Jyväskylän maalaiskunnassa sijaitsevasta kodistaan omakotitalonsa naapuriin Tauno ja Sanna B:n omakotitalon pihaan leikkimään samanikäisten lasten kanssa. Leikkien yhteydessä Erja A ja 3.1.1969 syntynyt Sari B olivat alkaneet heittää tikkaa B:n puolisoiden pihalla olleeseen tikkatauluun, johon tikat oli jätetty vapaasti käytettäviksi. Ilman tiedossa olevaa syytä oli Sari B yhtäkkiä heittänyt tikanheittolinjalta syrjässä ollutta Erja A:ta tikalla suoraan vasempaan silmään. Sairaalahoidosta ja lääkityksestä huolimatta silmä oli 13.5.1977 jouduttu poistamaan ja siitä oli aiheutunut Erja A:lle 25 %:n invaliditeetti. Sari B:n vanhemmat Tauno ja Sanna B olivat suorittaneet vahingon aiheuttamat rahalliset menot kokonaisuudessaan, mutta kertakaikkisesta korvauksesta ei ollut päästy sopimukseen.
Koska Sari B oli tahallaan tai tuottamuksella aiheuttanut Erja A:lle silmän menetyksen ja koska Sari B:n vanhemmat Tauno ja Sanna B olivat laiminlyöneet 7-vuotiaan lapsensa valvontavelvollisuuden, Kari A Erja A:n holhoojana oli vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n nojalla vaatinut, että Sari B ja hänen vanhempansa Tauno ja Sanna B yhteisvastuullisesti tai Sari B erikseen taikka Tauno ja Sanna B yhteisvastuullisesti velvoitettaisiin suorittamaan Erja A:lle korvauksena kivusta ja särystä ja henkisestä kärsimyksestä 9 400 sekä pysyvästä viasta ja haitasta 25 800 markkaa eli yhteensä 35 200 markkaa korkoineen 16.6.1976 lukien, minkä lisäksi Kari A oli pidättänyt oikeuden myöhemmin vaatia korvausta Erja A:n mahdollisen työkyvyttömyyden perusteella.
Tauno ja Sanna B:n vastaus
Tauno B, omasta puolestaan ja Sari B:n holhoojana, sekä Sanna B olivat vastustaneet kannetta. Sari B:n kertoman mukaan Erja A oli yllättäen juossut eteen hänen heittäessään tikkoja. Vahinkotapahtumaa oli sen vuoksi pidettävä tapaturmana, jonka Erja A oli itse aiheuttanut. B:n puolisot olivat myös katsoneet, etteivät he vanhempina olleet laiminlyöneet tyttärensä valvonta- ja kasvatusvelvollisuutta. Sari B:lle oli nimenomaan sanottu, että tikkoja sai käyttää vain vanhempien ollessa paikalla. Vielä B:n puolisot olivat lausuneet, että mahdollisesti tuomittavia korvauksia olisi Sari B:n ikä ja teosta ilmenneet olosuhteet huomioon ottaen joka tapauksessa huomattavasti soviteltava.
KO:n päätös
KO p. 6.3.1978 oli lausunut selvitetyksi, että Sari B oli 16.6.1976 heittänyt kotinsa pihamaalla tikkaa yhdessä Erja A:n kanssa, jollin yksi tikka oli osunut Erja A:n vasempaan silmään seurauksin, että silmä oli 13.5.1977 siinä olleen jatkuvan tulehduksen vuoksi jouduttu poistamaan, sekä että Tauno ja Sanna B olivat korvanneet Kari A:lle tapauksesta johtuneet kaikki kulut. Sen sijaan KO oli katsonut jääneen näyttämättä, että Tauno ja Sanna B olisivat etukäteen olleet selvillä tyttärensä tikanheitosta Erja A:n kanssa tai että he olisivat voineet varoa tyttärensä tekoa tahi estää sen tapahtumisen. B:n puolisoiden ei sen vuoksi, kun heidän ei myöskään ollut näytetty syyllistyneen laiminlyöntiin tyttärensä asianmukaisessa kasvattamisessa, voitu katsoa laiminlyömällä tyttärensä silmälläpitoa aiheuttaneen kysymyksessä olevaa vahinkoa. Sen vuoksi ja samalla kun Kari A:lle holhoojantoimessaan pidätettiin oikeus eri oikeudenkäynnissä tehdä mahdolliset lisäkorvausvaatimukset, KO oli, hyläten kanteen enemmälti ja korvauksia vahingonkorvauslain 2 luvun 2 §:n mukaisesti sovitellen, velvoittanut Tauno ja Sanna B:n Sari B:n holhoojina tämän varoista suorittamaan Kari A:lle Erja A:n holhoojana korvaukseksi kivusta ja särystä 2 000 sekä pysyvästä viasta ja haitasta 5 000 markkaa eli kaikkiaan 7 000 markkaa.
Vaasan HO
HO, jonka tutkittavaksi Kari A ja Tauno B kumpikin holhoojantoimessaan olivat puolin ja toisin saattaneet jutun, t. 8.1.1981 oli katsonut siinä jääneen luotettavasti näyttämättä, että Sari B, joka vahingon tapahtuessa oli ollut 7-vuotias, olisi tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut KO:n päätöksessä kerrotun vahingon. Tikan osumista 5-vuotiaan Erja A:n vasempaan silmään oli näin ollen pidettävä tapaturmana, josta Sari B:llä ei ollut korvausvastuuta. Sen vuoksi HO oli, kumoten KO:n päätöksen, hylännyt kanteen ja vapauttanut Sari B:n hänelle tuomitusta korvausvelvollisuudesta.
KORKEIN OIKEUS
Pyytäen valituslupaa Kari A holhoojantoimiessaan haki muutosta HO:n tuomioon, toistaen KO:ssa esittämänsä vaatimukset. Lupa myönnettiin. Tauno B, omasta puolestaan ja Sari B:n holhoojana, sekä Sanna B antoivat heiltä muutoksenhakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KKO t. tutki jutun.
Perustelu
Tauno ja Sanna B olivat jättämällä tikkataulun tikkoineen omakotitalonsa pihaan niin, että lapset pääsivät yksin käyttämään peliä, laiminlyöneet seitsemän vuoden ja viiden kuukauden ikäisen tyttärensä valvontavelvollisuuden ja siten tuottaneet Erja A:lle aiheutuneen vahingon.
Lainkohta
Vahingonkorvauslaki 2 luku 1 § 1 mom.
Tuomiolauselma
HO:n tuomiota muutettiin siten, että Tauno ja Sanna B velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan Kari A:lle Erja A:n holhoojana kohtuullisiksi katsottuina korvauksina kivusta ja särystä 5 000 sekä pysyvästä viasta ja haitasta 20 000 markkaa eli yhteensä 25 000 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 1.12.1977 lukien. Sari B:n osalta HO:n tuomio jäi pysyväksi.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä: Viisivuotias Erja A on 16.6.1976 ollut leikkimässä naapurinsa seitsemänvuotiaan Sari B:n kanssa Sarin kotona. Sarin lähdettyä saattamaan Erjaa tämän kotiin tytöt olivat ryhtyneet pelaamaan "tikkaa" eli heittämään heittonuolia B:n puolisoiden pihamaalla olevaan telineeseen ripustettuun tauluun. Tällöin oli Sarin heittämä nuoli osunut taulua kohti yhtäkkiä juosseen Erjan vasempaan silmään, joka oli vaurioitunut niin pahoin, että se oli jouduttu poistamaan.
B:n puolisoiden vakuutusta siitä, että he ovat opastaneet Saria tikanheitossa ja kieltäneet lapsia heittämästä tikkaa, kun vanhempia ei ole paikalla, ei ole aihetta epäillä totuudenvastaiseksi, eikä ole pääteltävissä, että heillä puheena olevassa tilaisuudessa olisi ollut syytä varoa Sarin rikkovan tuota kieltoa. Sari ei ole ollut, sen perusteella mitä asiassa on ilmennyt, erityisen silmälläpidon tarpeessa.
Varsin yleisesti harrastettu tikanheitto ei ole siinä käytetyistä teräväkärkisistä heittonuolista huolimatta osoittautunut lastenkaan kannalta sellaiseksi erityisen vaaralliseksi leikiksi, joka olisi rinnastettavissa esim. ilmakiväärillä, jousipyssyllä tai niin sanotulla stritsalla ampumiseen. B:n puolisoiden laiminlyöntiä heidän jättäessään tikkataulun nuolineen pihamaalleen ei sen vuoksi ole pidettävä lievää tuottamusta moitittavampana menettelynä.
Erja A:n on, vaikkei hän vahingon tapahtuessa vielä ollut 5 vuotta vanhempi, täytynyt tikkaa jo aikaisemminkin heittäneenä ymmärtää menettelynsä vaarallisuus. Juoksemalla äkkiarvaamatta nuolta heittäneen Sari B:n eteen hän on osaltaan myötävaikuttanut vahingon syntymiseen ja on näin ollen osaltaan siitä vastuussa.
Lapsen osalta on myötävaikutusta vahinkoon yleensä perusteltua arvostella lievemmin kuin täysi-ikäisen henkilön kohdalla on asianlaita. Ottamalla kuitenkin huomioon myös B:n puolisoiden varallisuusolot ja sen, että B:n puolisoiden korvausvastuu perustuu lievään tuottamukseen, harkitsen tässä tapauksessa kohtuulliseksi, muuttaen HO:n päätöstä, vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin ja 6 luvun 1 §:n nojalla sovitella B:n puolisoiden maksettavaa vahingonkorvausta siten, että heidän on maksettava Kari A:lle Erja A:n holhoojana korvaukseksi kivusta ja särystä 2 000 sekä pysyvästä viasta ja haitasta 12 000 markkaa eli yhteensä 14 000 markkaa KKO:n tuomiolauselmassa määrättyine korkoineen.
Oikeusneuvos Miettinen oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Surakka ja Riihelä